Hetta-Pallas vaellukseni oli ensimmäinen soolovaellukseni teltan kanssa, joten jännittämisen aiheita riitti. Mitä on vaeltaminen yksin? Mitä on telttailu yksin? Onko 55km kova matka?
Jonkin verran vaelluksia on jo kertynyt plakkariin, mutta suurimmaksi osaksi olen vaeltanut aina jonkun kanssa. Pisimmät vaellukseni sijoittuvat Nepaliin, joista pidempi, 18 pvä vaellus Annapurna Circuitilla (noin 250km) oli viimeisin vuonna 2017. Suomen vaellukseni sijoittuvat pääosin Etelä-Suomen alueelle, kuten Nuuksioon, Kurjenrahkaan, Meri-Teijoon ja Repovedelle ja ovat olleet pitkälti päivävaelluksia.
Ostin oman teltan keväällä ja suunnitteilla oli aloittaa telttavaellukset heti tänä kesänä. Teltaksi valikoitui MSR Elixir 2 eli 2 hengen kupoliteltta. Halusin teltan, joka on suhteellisen kevyt (noin 2,5kg) ja pieneen tilaan pakkautuva eli helppo kantaa rinkassa pitkilläkin vaelluksilla. Lisäbonuksena tietenkin helppous kasata myös yksin. Ensimmäisen kasaamisen suoritin kotona ja eihän siitä tullut mitään. Meinasin telttakepit jo heittää ikkunasta pihalle kun aikani sen kanssa tuskastelin. Maastossa onneksi sain kepit tukevasti maahan ja teltan kasattua ”suhteellisen helposti” yksin.
Telttailu on jännää ja varsinkin ajatus telttailusta yksin vielä jännempää. En tiedä onko muilla samoja ajatuksia yksin telttailusta mitä itse kävin läpi; Pitääkö pitää puukkoa lähellä jos joku tunkeutuu telttaan yöllä? Saanko nukutuksi teltassa? Mitä jos tulee liian kylmä? Mitä jos tuulee niin paljon, että teltta lähtee lentoon (ei nyt ihan lentoon varmaan Suomen myrskyissä, mutta silti..)? Moni on myös kysellyt enkö pelkää eläimiä luonnossa varsinkin telttaillessa niin pakko myöntää, että pelkään tai jännitän ihmisiä enemmän. Eläimet kun yleensä karttavat ihmisiä niin en usko niiden varsinkaan ”ruuhkaisissa” Suomen kansallispuistoissa tulevan telttaan piipahtamaan. Ihmisistä sitten taas ei koskaan tiedä mitä hulluja tuolla liikkuu.
Hetta-Pallakselle pakkasin mukaan 60l rinkkaan:
Yöpymiseen:
-Teltta-Makuupussi (kesä) -> virhe, ei lämmittänyt tarpeeksi
-Makuualusta
-Puhallettava tyyny (tilattu Sea to Summit ei ehtinyt tulla postitse niin ostin Jounin kaupasta Retki-merkkisen ja oikein toimivan tyynyn noin 12€)
-Silkkipussi (ohut silkkinen ”makuupussi” lisäeristystä tuomaan)
Ruokailuvälineet:
-Ruostumatonta terästä oleva kattila -> toimii hyvin kaasulla, spriillä ja nuotiolla-Spork (spoon fork)
-Kokoontaitettava silikoninen muki
-Keittiöpyyhe (kattila kuumenee notskilla niin tämä helpottaa sen nostamista pois)
-Tulitikut, sytkäri, puukko ja tulukset
Ruuat:
-Knorrin pussipastoja lounaaksi ja illalliseksi (Carbonara oma suosikki + siinä on lihaa kun muihin pitäisi lisätä proteiinia)
-Nuudeleita
-Elovenan puuropusseja
-Snackseja (suklaapatukoita, erilaisia välipalapatukoita, pussismoothieta)
-Teetä
-Monivitamiiniporetabletteja (normaalisti kannan mukana elektrolyyttijuomajauheita tai
-poretabletteja nesteytystä varten, mutta unohdin ne tällä kertaa, joten korvasin ne monivitamiiniporetableteilla)
-Makkaraa ekalle illalle (säilyy hyvin ekan vaelluspäivän rinkassa)
Vaatteet:
-Vaelluskengät ja merinovillasukat (jalassa)
-Vaellushousut (jalassa)
-Urheilutoppi (päällä)
-Kerrastopaita (päällä)
-Kuoritakki (päällä)
-Lippis (päällä)
-Buff-huivi (päällä)
-Käsineet
-Aurinkolasit
-Merinovillakerrasto ja tekniset kerrastotrikoot
-Toinen pari merinovillasukkia + parit normaalit puuvillasukat ja villasukat
-Lenkkarit leirikengiksi (hyvä ottaa päivän päätteeksi vaelluskengät jalasta ja vaikka kuivatella niitä jos satanut vettä ja vaihtaa leirikengät jalkaan)
-Alusvaatteet-Treenihousut varahousuiksi
-Untuvatakki
Ekstra:
-Varavirtalähde (10 000mAh aurinkokennolaturi)
-Latauspiuhat puhelimelle ja kellolle
-Järkkärikamera
-Hygieniatarvikkeet ja ensiaputarvikkeet (kannan mm. aina mukana särkylääkkeitä, sidetarpeita, laastareita, hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, Epipeniä, Tiger balmia, Micropur vedenpuhdistustabletteja, Bepanthenia, Savetteja, hammasharja ja -tahna ja deodorantti)
-Paperikartta ja kompassi
Päivä 1:
Aloitin vaelluksen sunnuntaina 5.7 Ounastien ja Mustavaarantilatien risteyksestä Hetasta, jolloin minun ei tarvinnut ottaa paikallisten tarjoamaa venekyytiä Hetan Tunturi-Lapin luontokeskukselta Ounasjärven yli reitin alkupisteeseen. Reitti tuosta risteyksestä Pyhäkeron autiotuvalle oli Garminin kelloni mukaan 8,26km pitkä ja pitkälti helppokulkuista hiekkatietä. Normaalisti en tykkää vaeltaa tiellä tai edes hiekkatiellä vaan suosin polkuja, mutta koko päivän taivaalta satoi englantilaisittain kissoja ja koiria niin hiekkatie säästi kenkäni polkujen mudalta.
Tuo venekyyti on kuulemma myös hyvin näppärä eikä maksa maltaita (osalle käy ilmeisesti vaan käteinen niin kannattaa soitella kyytiä etukäteen). Moni näistä tarjoaa myös autonsiirtopalvelua, joten jos olet Hettaan tai Pallakselle tullut autolla, siirretään se maksua vastaan päätepisteeseen ja avaimet viedään luontokeskukselle tai muualle sovittuun paikkaan turvaan odottamaan saapumistasi. Itse sain kyydin alkupisteeseen ja kyydin päätepisteeseen, joten ei tarvinnut näitä stressata. Ensimmäinen vaelluspäivä oli helppo ja aikaa meni vain noin 1,5h Pyhäkeron autiotuvalle. Ensimmäisenä vaelluspäivänä hiekkatiellä vastaan tuli kaksi ihmistä ja Pyhäkeron autiotuvalla näin lounastajia noin 5-10hlö, mutta heistä jokainen jatkoi nopeasti matkaa eteenpäin lounaansa jälkeen.
Laitan jokaisen päivän statistiikan Garminin älykelloni näyttämistä korkeuseroista niin saa paremman käsityksen siitä miten tämä reitti menee tuntureilla ja laaksoissa. Ensimmäinen päivä näytti tältä.
Olin ajatellut alunperin tehdä Hetta-Pallas vaelluksen kahdessa yössä ja kolmessa päivässä, mutta kun ensimmäinen päivä oli niin surkea kelin puolesta eikä ollut kiire, jäin ensimmäiseksi yöksi Pyhäkeron autiotuvalle, joka sijaitsee Pyhäkeron kurussa eli laaksossa. Kaksi yötä ja kolme päivää vaelluksella olisi tarkoittanut noin 20km päiviä. Kun ensimmäinen vaelluspäiväni olikin vaan sen vajaa 10km, olisi se tarkoittanut viimeiselle vaelluspäivälleni matkaa noin 30km, joten päätin pidentää reissuni kolmeen yöhön ja neljään päivään.
Kuulin, että yksi reitin kauneimpia vaellusosuuksia on juurikin tuon Pyhäkeron tunturin ylitys, joten en halunnut sitä pilata sadekelissä kun kuitenkin järjestelmäkameran kanssa liikuin. Tarkoitus oli myös alunperin jokainen yö nukkua teltassa, mutta Pyhäkeron autiotuvan edusta oli niin mutainen ja vetinen, ettei siihen olisi ollut järkevää pystyttää telttaa kun autiotuvalle pääsi joka tapauksessa yöksi. Onnekseni kyseinen autiotupa ei ollut suosittu tuona päivänä niin lisäkseni siellä yöpyi vain yksi henkilö. Kansallispuistoalueella on myös yleensä määrätyt paikat missä voi telttailla eli kannattaa ne Googlata etukäteen. Hetta-Pallaksella eli Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa yleisesti saa pystyttää teltan autiotupien läheisyyteen, ei muualle. Poisluettuna on näiden kansallispuistojen ns. erämaa-alueet, minne saa jokamiehenoikeudella pystyttää teltan. Täällä tuo erämaa-alue oli pitkälti suota eli sekään ei olisi tullut kysymykseen.
Näissä autiotuvissa on puulaveri, johon yleensä mahtuu 5-10 hlö omien makuualustojen ja -pussien kanssa nukkumaan. Eli jos yksityisyyttä kaipaat niin sitä harvoin näissä on. Monissa kohteissa, kuten muistaakseni Pyhäkerollakin, on myös varaustupia, mutta niissäkään et ole yksin. Varauksella varmistat itsellesi makuupaikan jos vaikka tupa olisikin täynnä jo majoittuvia. Nyrkkisääntönä autiotuvissa on, että jos tupa on täynnä, täytyy ensimmäisenä tulleen antaa tilaa uusimmalle tulokkaalle tai ylipäätään porukalla tehdään tilaa, jotta kaikki mahtuvat. Tuvissa on myös yleensä takka ja/tai tulisija kokkausta varten, saattaa löytyä myös kaasuliedet ja -pullot + kokkausvälineitä. Tuvista, polttopuista, huusseista ja muusta mitä kohteesta löytyy vastaa muistaakseni Metsähallitus eli iso kiitos heille kun noita tupia voi käyttää!
Päivä 2:
Aamu starttasi aikaisin, mahdoinkohan herätä noin klo 6:30 ilman herätyskelloa. Kokkasin kaasuliedellä aamupuuroni, pakkasin rinkan ja suuntasin aamutuimaan jo kohti Pyhäkeron huippua. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja sain mitä parhaimman vaelluskelin tokalle päivälle. Keli vaihtuu nopeasti kun nousee tunturia pitkin ylös laaksosta. Laaksoissa ensinnäkin niitä pahamaineisia hyttysiä riitti ja niin riitti myös lämpöä, mutta tuntureilla ei ollut hyttysistä tietoakaan kun tuntureilla tuulee aina. Tuuli myös nopeasti viilentää ilman niin jouduin tunturin huipulla laittamaan taas kuoritakkia päälle aamun paitakelin jälkeen. Kuoritakkini on hyvä Haglöfsin järeä Roc Pro kuoritakki kovaan käyttöön. On Goretex ja soveltuu vuorille ja vaikka minne. Lisäksi kainaloissa on vetoketjut eli tuuletusaukot jos tuleekin lämmin niin ei tarvitse takkia ottaa pois päältä.
Nousu Pyhäkerolle on pitkä ja nousee aina noin 700m saakka Pyhäkeron päälle kivikkoista polkua pitkin. Kasvillisuus on harvaa tunturikasvillisuutta ja varvikkoa. Siellä täällä näkyi pieniä lumikasoja vielä näinkin heinäkuussa. Noin 8km ja parin tunnin vaeltamisen jälkeen saavuin Sioskuruun (eli taas laaksoon), jonne suurin osa vaeltajista menee Hetasta tullessa ensimmäiseksi yökseen. Pyhäkeron ja Sioskurun välillä taisin nähdä kaksi henkilöä, jotka tulivat Pallaksen suunnalta Hettaan. Sioskurussa näin muutamia juuri herääviä vaeltajia, mutta sain nauttia lounaan yksin nuotiopaikalla tunturipuron vieressä kaikessa rauhassa.
Lounaan jälkeen jatkoin matkaa kohti Pahakurua ja matkaa oli Sioskurulta vielä noin 10km tehden koko päivän vaelluksesta noin 17,5km mittaisen. Vaikka Pyhäkeron nousu oli kaunis ja maisemat henkeäsalpaavan kauniit niin oma suosikkini oli kylläkin Sioskurun ja Pahakurun välinen vaellus. Reitti kulki tuntureiden päällä lähestulkoon koko matkan ja vaikka en ole Irlannissa käynyt niin tuntui kuin olisin ollut siellä. 360 astetta kilometreittäin laakeaa tunturierämaata ja tälläkin välillä taisi neljä ihmistä tulla vastaan.
Pysähdyin vähän väliä valokuvaamaan, hengittämään puhdasta tunturi-ilmaa ja vaan kuuntelemaan tuntureilla vallitsevaa hiljaisuutta. Hiljaisuuden rikkoi tosin toisinaan tunturilinnut mitä omituisimmilla äänillään. Lähellä Pahakurua näin muutaman ison porotokan (lauma) ja poromiehiä mönkijöiden kanssa. Vajaan viiden tunnin vaelluksen jälkeen saavuin Pahakurulle ja ensitöikseni pystytin teltan kauniille harjulle, aivan rinteen päälle.
Pahakuru on monille vaan ohikulkupaikka sillä pari kilometriä eteenpäin on Hannukuru, mistä löytyy kota, autiotuvat ja sauna uintimahdollisuuksineen. Itse suosin hiljaisempia paikkoja eikä peseytymisellä ole niin väliä näin lyhyellä vaelluksella, joten jäin Pahakurulle yöksi. Lisäkseni siellä oli taas vain ja ainoastaan yksi henkilö.
Ohikulkijoita Hannukurulle illan saatossa oli noin 15-20, joten omasta mielestäni tein oikean päätöksen jäädä Pahakurulle. Koko illan ajan juurikin tuolta harjun rotkosta poukkoili yksittäisiä poroja telttani ohi, tunturit näkyivät taustalla ja jopa sateenkaari näyttäytyi. Vaikkakin vaelsin yksin, oli mukava aina matkan varrella jutella ihmisten kanssa, joita näki. Lähestulkoon kaikki olivat saman henkisiä ja juttua riitti. Tyypillisesti ensimmäinen keskustelunaihe jokaisen kanssa oli; mistä olet kotoisin, mistä tulet tänään ja minne matka vie. Mielenkiintoisin tapaus oli juurikin Pahakurussa kun kesken nuotioillallisen ultrajuoksija pyyhälsi paikalle, jäi pariksi minuutiksi juomaan vettä ja jatkoi matkaa kohti Pallakselle. Tarkoituksena hänellä oli muistaakseni juosta Hetasta Pallakselle 8h (matkaa sen 55km).
Yö meni suhteellisen hyvin, toki olin kylmissäni kun lämpötilat putosivat muistaakseni noin +5 asteeseen. Sain kuitenkin nukutuksi ja aamulla aamupuuron jälkeen suuntasin takaisin vaelluksen pariin.
Päivä 3:
Ajattelin kolmannen päivän mennä fiiliksen mukaan ja jäädä joko Nammalakuruun tai Rihmakuruun viimeiseksi yöksi. Nammalakuru on noin 15km Pahakurulta ja Rihmakuru siitä vielä noin 3km eteenpäin. Hannukuru, joka sijaitsi Pahakuruun verrattuna hieman alempana laaksossa, oli ensimmäinen minkä ohitin kolmantena vaelluspäivänä vajaan tunnin vaelluksen jälkeen.
Hannukurusta reitti alkoi aika nopeasti nousta ensin Suastunturille ja sieltä Suoskurulle (laaksoon) ja sieltä uudelleen ylös kohti Lumikeron huippua, joka sijaitsee noin 650m merenpinnasta. Suoskurussa oli myös autiotupa tai kota (en muista kumpi) missä pystyy majoittumaan. Suoskuru itsessään tosin on aivan metsän pohjalla eli sielläkin olisi päässyt nauttimaan hyttysistä jos Suoskuru olisi ollut majapaikkana.
Lumikeron nousu tuntui huomattavasti jyrkemmältä kuin Pyhäkeron nousu, voi olla tosin, että olen väärässä. Pitkä pätkä tuota nousua oli myös täysin mudan peitossa kun tuolla tuntureillakin maasto on hyvin soista ja märkää. Lumikerolta aukesi taas huikeat maisemat pitkälle laaksoihin. Lumikerolta lasku Montellin majalle oli maltillista ja maisemista sai nauttia täysillä. Matkaa Pahakurulta Montellin majalle oli noin 12km ja Montellin majalta Rihmakuruun noin 6km. Montellin majalla ihmisiä oli enemmän ja mitä juttelin muutamien kanssa niin sinne pystyy tehdä helppoja päivävaelluksia Raattaman suunnalta. Lounastin taas pussipastaani tässä kohtaa ja lounaan jälkeen tuntui energiaa olla sen verran, että päätin jatkaa Nammalakurun ohi Rihmakuruun.
Rihmakuru todistettavasti oli taas rauhallisempi ja pienempi paikka kuin Nammala, joten olin päätökseeni taas tyytyväinen. Päivän vaellukseen meni aikaa noin 6h. Yöksi luvattiin vesisateita, joten päätin myös suosiolla olla kodassa yötä telttani sijaan. Yllättävää oli miten jopa kolmannen päivän vaelluksen jälkeen oma noin 15km rinkka tuntui edelleen hyvältä selässä. Painavahan se oli, mutta siihen painoon tottui nopeasti. Myös kaikki kamani olivat kestäneet vaihtelevaa säätä ja olin nauttinut vaelluksesta tähän asti. Seuraavalle päivälle jäi enää noin 10km vaeltamista, joten olin jo voiton puolella. Tähän mennessä löysin jaloistani yhden hiertymärakkulan (ensimmäinen ikinä), joten myös haavereilta olin säästynyt.
4 päivä:
Vaelluksilla rutiinit ovat hyvinkin samanlaisia päivästä toiseen eikä tarvitse hirveästi miettiä mitä sitä puuhailisi. Aamu starttaa heräämisellä, teltan/kamojen kasaaminen ja pakkaaminen rinkkaan, aamupala ja vaellus alkakoon. Snack- ja juomahetkiä reitillä, valokuvausta, maisemista nauttimista, lounas, vaellus ja leirin kasaaminen kohteessa. Iltapala, iltatoimet ja nukkumaan tie käy. Itselleni se on hermolepoa kun ei ole telkkaria tai muita ärsykkeitä. Puhelinta en viitsi näprätä kolmesta syystä; haluan nauttia vaelluksesta ilman ylimääräisiä ärsykkeitä, kenttää ei ole aina ja en halua turhaan kuluttaa akkua vaikka varavirtalähde löytyykin.
Hyvänä vinkkinä ja huomiona mitä tulee ruokailuihin, jos kokkaat ulkona nuotiolla niin ota mukaan sytytyspusseja tai vaikka tampooneja (eräjorma-kollegani joskus kertoi tämän sytyke-vinkin). Huomasin usein notskipaikoilla kuinka tuulista oli enkä meinannut millään saada nuotiota syttymään tulitikuilla tai sytkärillä. Oli tuohta ja vaikka mitä muuta, mutta tuli sen kun sammui. Ja mitä tulee tuohon tampooniin niin Googlataa ”tampooni tulenteko” niin johan tulee ohjeita kuinka se toimii.
Viimeisenäkin aamuna aamupuurot naamaan, rinkan pakkaus ja matkaan kohti Taivaskeroa ja Pallasta. Viimeinen päivä on aina haikea oli sitä lomalla, vaelluksella tai missä lie. Haikeus iskee ja haluaa nauttia vielä täysillä viimeisistä hetkistä. Keli oli aika sumuinen, mutta näin silti porotokan kaukaa juuri ennen Taivaskeroa. Taivaskerolle nousin noin 1,5h vaelluksen jälkeen ja Taivaskerohan on Pallastunturin korkein laki ja nousee noin 800m korkeuteen.
Taivaskerolle sain kannustusjoukkoni vastaan ja loppumatkan taitoimme yhdessä Pallastunturin rinteiden kautta luontokeskukselle. Vaelluspäivä oli yhteensä sen noin 10km ja matkaan meni aikaa noin 3h. Ai että sitä fiilistä kun pääsin Hotelli Pallakselle ja sain kengät vaihdettua ja rinkan jätettyä autoon ja suunnattua hotellille burgerilounaalle!
Ensimmäinen soolovaellus meni erinomaisesti ilman minkäänlaisia ongelmia. Tämän vaelluksen kirjoitettiin olevan helppo aloitteleville vaeltajille tai yksin vaeltaville ja olen täysin samaa mieltä. Toki korkeuseroja ja pituutta matkalle tulee niin kannattaa olla peruskunto ja kestävyyskunto kohdillaan. Ei tarvitse olla ultrajuoksija tai vuorikiipeilijä, riittää, että jaksat kantaa omaa rinkkaasi ja jaksat tehdä noin 4-6h vaelluksia päivittäin. Kivikkoinen maasto ja ylä-alamäet voivat olla raskaita jos lihaskuntoa ei ole tai on ongelmaa polvissa tai nivelissä. Sama ohjeistus tänne kuin annoin Kesänkitunturille ja Pirunkuruun, ota vaellussauvat mukaan jos kaipaat itsellesi lisätukea vaellukseen.
Vaellukseni TOP 3:
MAISEMAT!!
Vaellusmaasto
Vaelluksen helppous ja turvallisuus (tarkoitan lähinnä hyvää merkattua reittiä, hyvää maastoa, hoidettuja tupia ja tulentekopaikkoja)
Toimistosta erämaahan 