Eerikkilän Urheiluopisto – Viikko 1 – Aloitusvaellus

Tänä maanantaina oli se päivä, nimittäin ensimmäinen koulupäivä Eerikkilän Urheiluopistolla eräopasopintojen tiimoilta. 20 tulevaa erä- ja luonto-opasta aloitti vuoden 2020 opinnot ja miten muutenkaan kuin kolmen päivän ja kahden yön starttivaelluksella Liesjärven kansallispuistossa, Tammelassa. Tarkoitus ei ollut erottaa jyviä akanoista vaan suoraan aloittaa siitä mitä tänne ollaan tultu tekemään. Tämän tyyppinen 20 hlö aloitusvaellus on myös paras tapa bondailla uusien ihmisten kanssa ja rakentaa vankkaa ryhmähenkeä, sekä oppia omista vahvuuksista ja heikkouksista lisää. Elämältämme, taustoiltamme ja kokemuksiltamme ollaan porukan kanssa hyvin erilaisia kaikki ja jokaisella on vahvuuksia eri osa-alueilla. Emme saaneet ennakkoon muuta tietoa vaelluksesta kuin varustelistan, kahden päivän kartat, joista ensimmäisessä viisi merkattua lokaatiota ja toisessa seuraavat viisi. Kolmannen päivän vaelluksesta emme saaneet mitään indikaattia, muuta kuin mitä tulevan vaelluksen turvallisuussuunnitelmasta pystyimme päättelemään.

Ensimmäinen päivä starttasi kanoottimelonnalla Ruostejärven kauniissa maisemissa. Aloitusvaelluksellemme sattui mitä parhain keli ja joka päivälle luvattiin aurinkoa ja lämpöä. Koko porukka jaettiin neljän hengen ryhmiin ja melontaa varten nämä ryhmät vielä puolitettiin, jotta saatiin kaksi naamaa per kanootti. Ensimmäisellä rastilla noin 15min melonnan jälkeen harjoittelimme Trangian käyttöä kokkaamalla itsellemme lounaan, jonka jälkeen matkasimme meloen toiselle rastille Toralahden pohjoisrannalle. Täällä saimme käsiimme Garminin GPS maastonavigaattorit ja opettelimme niiden käyttöä, itsemme paikantamista ja reittien tekoa. Nämä GPS-laitteet kulkivat mukanamme koko loppu vaelluksen ajan ja meidän tehtävänä oli tarkkailla nopeuttamme eri maastossa ja eri aktiviteeteissa, jotta saamme tulevaisuutta ajatellen ideaa kuinka suunnitellaan ja aikataulutetaan eräilyreissuja. 

Melontareissu päättyi takaisin Hämeen Luontokeskukselle mistä olimme lähteneetkin, jonka jälkeen matka jatkui jalan kohti kolmosrastia. Kuljimme kokoajan omassa porukassamme ja saimme päättää mitä reittiä pitkin menemme seuraaville rasteille. Otimme pienen detourin umpimetsän kautta missä matkamme hidastui noin 1,5km/h vauhtiin. Loppupeleissä pääsimme seuraavalle rastille, tosin viimeisenä tiiminä ja pääsimme harjoittelemaan jousiammuntaa. Olen viimeksi jousiammuntaa kokeillut muistaakseni Puuhamaassa ehkä vuonna 1995 ja siitä muistoni ovat, että jousen jänne oli niin jäykkä, että hädin tuskin sain nuolta lentämään. Tällä kertaa onneksi näin 25 vuotta myöhemmin, sain sen nuolen lentämään ja jopa osumaan tauluun! Ammuntaspotilta matka jatkui edelleen jalan nelosrastin kautta vitosrastille. Nelosrastilla saimme kouraamme juoma- ja kokkausvetemme ja vitosrastilla Kaksvetisen telttapaikalla laitoimme leirimme pystyyn. Telttakaverit oli ennakkoon jaettu, joista toinen kantoi teltan ja toinen Trangian rinkassaan. Teltat, Trangiat, kirveet ja muut ”isot erävälineet” saimme lainaksi koululta, mutta muut eräilyvaatteet ja -tarvikkeet oli jokaisella oltava mukana. Matkaa päivälle tuli noin 6km vaeltaen ja meloen ehkä toiset 6km.

Ilta meni nopeasti väsynein silmin ja lihaksin. Olin tätä vaellusreissua varten kuivannut kasvi- ja hedelmäkuivurissani keitettyä porkkanaa, paprikaa, sipulia, pinaattia ja kirsikkatomaatteja lounaaseen ja illalliseen sekoitettavaksi. Lounaan ja illallisen ruuat muutoin olivat taas niitä kuuluisia Knorrin pussipastoja, joista edelleen suosikkini tämänkin reissun jälkeen oli se Pasta Carbonara. Snackseiksi olin tehnyt itselleni jokaiselle päivälle noin 200g herkkupussit, jotka sisälsi mm. irtokarkkeja, manteleja, kuivahedelmiä ja suolakeksejä. Herkkupussien lisäksi kannoin varmaan kilon verran suklaapatukoita ja smoothiepusseja. Aamupalaksi oli puuroa (kaura- ja ruishiutaleita, kurpitsan-, pellavan-, chian- ja auringonkukansiemeniä ja tämän sekaan olin kuivannut mansikoita, ananasta ja kiiviä. Niille, jotka nyt miettivät miksi kannoin paljon suklaata ja karkkia niin olen pähkinäallergikko, joten ne kun olisi hyvä energianlähde, pitää omat herkkuni olla jotain muuta. Olen myös aiemmilla reissullani syönyt proteiinipatukoita ja energiageelejä ja ne eivät vaan millään meinaa mennä kurkusta alas niin olen päätynyt ottamaan jotain syötävää ja hyvää, josta saa nopeasti energiaa. Pähkinän korvaavia herkkuvinkkejä otetaan vastaan! 

Tutkiskelemalla muiden ruokia sain taas uusia vinkkejä seuraavia reissuja varten, joista muutamina nostoina pussimuusi (Mummon muusi), kuivattu jauheliha/kikherneet/pavut ja kuivatut linssit. Tarkoituksenani olisi saada ravintorikkaampaa ja kevyempää ruokaa jatkossa. Voisin ostaa toki myös esim. Real Turmatin valmispusseja (pakastekuivattuja ja hyvin energiapitoisia), mutta ensinnäkin ne ovat kalliita (noin 9€/ruoka) ja toiseksi, tykkään väkertää omia ruokia ja kokeilla uusia asioita.

Ensimmäinen yö oli tuskaa  ja sain hädin tuskin nukutuksi. Lavan alla oleva lihas veti jumiin melomisesta ja rinkan kantamisesta ja päädyin nukkumaan lihasjumin ja päänsäryn kanssa. Tai nukuin ehkä tunnin sinä yönä. Aamulla joskus viiden jälkeen alkoi kurkien kuoro järvellä, joten siinä hetkessä olikin sitten hyvä nousta ylös. Vaelluksilla uni on itselleni ainakin yksi tärkeimmistä asioista, sillä se pitkälti määrittelee millä tuulella olen seuraavan päivän, mikä on energiatasoni ja kuinka kehoni ja lihakseni ovat palautuneet edellisestä päivästä. Kelloni mukaan en ollut palautunut hetkeäkään sinä yönä ja aloitin seuraavan päivän 20/100 body battery arvolla (Garminin kelloissa lasketaan kehon energiatasoa body battery-arvona, joka lasketaan analysoimalla sydämen signaaleja (sykevaihtelu ja stressi) + unenlaatua ja aktiivisuutta). Normaalina yönä vaikka body battery tasoni olisi pudonnut nollaan tai lähelle sitä, noin 7-8h yöunien aikana keho palautuu 100. Olen myös huomannut, että jos saan herätä ilman herätyskelloa, herään yleensä juuri sen jälkeen kun kello on arvioinut tasoni nousseen 100. Tänään aamulla esim. heräsin klo 7:20 omatoimisesti ja tsekkasin kelloa niin body battery tasoni oli noussut 100 noin klo 7. Vaikka 100% ei näihin laitteisiin koskaan voi luottaa niin on ainakin suuntaa antava, jonka avulla voi tehdä muutoksia elämäntapoihin. Ja mitä tulee tuohon ensimmäiseen vaellusyöhön niin jos jotain hyvää oli yössä, oli se, että mulla oli jopa kuuma koko yön ajan eli uusi makuupussi toimii kuin unelma!

Leirin purku ja aamupalat piti jokaisen hoitaa omin voimin ja päivämme vaellus starttasi klo 8. Ensimmäinen rastimme oli lähellä ja se oli kirjallinen rasti aluetuntemuksesta. Jokaisen eräoppaan olisi syytä tuntea alueet, joihin asiakkaita vie vaeltamaan tai eräilemään. Oma oppaani Nepalissa oli hyvä esimerkki osaavasta oppaasta kun vietimme ensimmäisellä Everestin vaelluksella 14 päivää yhdessä ja hän melkein taukoamatta kertoi tarinoita Nepalista, esitteli vuorijonoa ja tuntui tietävän milloin mitäkin alueesta, kulttuurista, tavoista, luonnosta ja eläimistä. Oli vähän kuin olisin kävellyt Avara luonnon kommentaattorin kanssa ja olin tyytyväinen siihen, että sain vaelluksen lisäksi paljon muuta infoa varsinkin alueesta ja alueen vuorista. Jokaista nippelitietoa ei tarvitse osata, sitä varten meillä on puhelimet ja Google, mutta kyllähän se antaa hyvän kuvan jos jotakin tietää ja osaa ohjeistaa.

Matka jatkui noin 8km Hyypiökalliolle Tapolanjärven nurkille ja aktiviteettinamme oli köysilaskeutuminen kalliolta alas. Tämä rasti tietty oli kiipeilytaustani takia mieluisin, vaikkakin oli nopeasti ohi. Laskeutuminen tapahtui laskeutumiskasin ja prusiknarun kanssa. Henkilöt, joilla ei ollut aiempaa kokemusta, saivat laskutumiskasin lisäksi varmistajan varmistamaan, jotta pääsivät turvallisesti alas. Meillä tulee tämän lisäksi jotakin kiipeilyä pitkin vuotta, joten niitä odotellessa. Tarkoitukseni olisi myös tehdä KTO (köysitoiminnanohjaaja) kurssi jossain vaiheessa, mutta katsotaan mihin ajankohtaan se tulee sijoittumaan. Köysitoiminnanohjaajana voisin mm. järjestää vastaavanlaisia köysilaskeutumisia asiakkaille. Hyypiökalliolta (ihana paikannimi) jatkoimme jalan Pirttilahdelle, Kyynäräjärven rannalle, missä nautimme lounasta ja kävimme EA-rastilla. Ensiaputaidot ja turvallisuus ovat todella tärkeitä mitä tulee eräilyyn ja varsinkin eräoppaana olemiseen. Koulumme kautta saamme EA1 ja EA2 ainakin käytyä niin on itselläkin turvallisempi olo olla luonnossa ja ohjata ryhmiä tulevaisuudessa.

Seuraava rastimme oli veneenlaskupaikalla Kyynäränharjun jälkeen. Suosittelen Googlaamaan Kyynäränharju! Aivan mahtavat ilmakuvat ja toki myös maankamaralta maisemat kummallekin puolelle järveä olivat kauniit. Kävimme päivän kulkua yhdessä läpi, tsekkailimme vaellustahtiamme Garminin GPS-laitteen tiedoista ja nappasimme taas iltaa varten juoma- ja kokkausvetemme matkaan. Telttaspottimme tänä iltana sijaitsi Savilahdella, jonne saavuimme jo noin klo 15. Telttojen kokoamisen jälkeen illaksi meille oli järjestetty 3h tehtävä missä meille oli rakennettu puiden väliin köysistä ”köysieste” eli 18 koloa. Tavoitteena oli, että jokainen meistä menee yhdestä kolosta läpi toiselle puolelle, koskematta köysiin tai puihin ja joka kerta kun joku niihin koskee, on koko porukan palattava takaisin aloituspuolelle. Vajaa 3h hinkkasimme tehtävää ja saimme kuin saimmekin koko porukan nosteltua koloista läpi, koskematta köysiin, toiselle puolelle. Palkkioksi saimme suklaata, nam nam! Suurin osa meistä nostettiin lankkuna ilmaan ja varovasti työnnettiin reikien läpi toiselle puolelle missä jo sinne päässeet ottivat meitä vastaan. Hauska tehtävä ja itsehän ajattelin heti aluksi, että eihän siitä tule mitään, mutta niin vaan suoritimme tehtävän onnistuneesti. 

Kolmas vaelluspäivä alkoi huomattavasti paremmin kuin edellinen päivä, sillä sain todella hyvin nukutuksi yöllä. Harvoin on tullut käytettyä korvatulppia, mutta niiden voimin sain unen päästä kiinni ja nukuinkin kuin tukki koko yön. Kolmannelle päivälle emme saaneet karttaa vaan kuljimme yhden eräoppaan johdattelemana kohti Korteniemen perinnetilaa.

Kyseinen tila on Metsähallituksen omistama vanha metsänvartijan tila, jonka historiaa vaalitaan edelleenkin tänä päivänä. Tilalla on oma emäntä ja isäntä ja pääsimme työskentelemään tilalle 1910 luvun tyyliin. Osa pääsi kitkemään rikkaruohoja, itse pesin maton siansuolisaippualla, osa ruokki tilan eläimiä ja osa hakkasi metsästä vesurin kanssa eläimille ruokaa.

Korteniemen perinnetilalta hyppäsimme fat bikejen sarviin ja kruisailimme seuraavat 18km hiekkateitä ja polkuja pitkin takaisin Hämeen Luontokeskukselle Eerikkilän läheisyyteen. En ole aikaisemmin fat bikea kokeillut, joten oli hauska nähdä kuinka se homma toimii. Mukavin reittipätkä oli tuo edellisenä päivänä kävelty Kyynäränharju, jossa saimme hieman jo rallifiilistä pyörien kanssa. Fat biken kanssa kivet ja juuret eivät juurikaan tunnu pyörän alla ja meno on sujuvaa. Renkaiden ei kuulu olla tai ei ole hyvä olla täysin kovat ja ilmalla täytetyt vaan joustoa saa olla. Kolmen päivän vaelluksen ja eräilyn kruunasi meille lämmitetty ja varattu rantasauna Eerikkilästä.

Kuten teksteistä voi päätellä, kolmeen päivään mahtui paljon ja pääsimme kokemaan ja kokeilemaan paljon uusia ja erilaisia asioita. Eniten vinkkejä omaan vaellukseeni taisin saada muilta retkiruokailuun liittyen. Pussipastat ja nopeat ruuat ovat hyviä jos vaeltaa silloin tällöin, mutta sama kuin kotona, jos joka päivä tai joka viikko syöt samaa ruokaa niin puultahan se alkaa maistua. Lisäksi mietin päässäni, mikä oli kivoin tai mielenkiintoisin lajikokeilu niin tottakai kalliolta laskeutuminen oli omaan mieleeni, mutta innostuin myös melonnasta ja haluan sitä ehdottomasti tehdä lisää. Jonkin verran seuraan myös eräilijöitä Instan kautta, jotka harrastavat melontaa ja olen pitkin kesää ihaillut ties mitä Lofoottien melontareissuja ja muita uskomattoman kauniita melontareittejä. Ehkäpä seuraava reissuni voisi ollakin Pohjois-Norjaan?

Perjantaina kävimme vaelluksen jälkeisiä tunnelmia ja mietteitä läpi ja saimme myös tulevan vuoden tulevia reissuja kalenteriimme. Niistä lisää lähempänä kun niitä tulee, mutta mielenkiintoisimpana mieleeni jäi tuleva 9vrk hiihtovaellus Hammastunturin erämaassa ensi talvena. Hiihto tapahtuu ahkion kanssa ja yöpyminen teltoissa (ilman kamiinaa tai muutakaan lisälämmitettä). Yhtenä vapaavalintaisena kurssina vuoden aikana on vaativan vaelluksen järjestäminen, jonka ainakin ajattelin itse ottaa. Mitä enemmän haasteita sitä parempi!