Maastoharjoitukset ja -ohjaukset

Eräilyä ei opi kirjoista vaan sitä oppii tekemällä ja menemällä. Myöskään eräoppaan työtä ei opita paperilla ja niinhän me sitten ollaan koulupäivät aina pitkälti ulkona. Toki meilläkin, kuten jokaisessa koulussa on teoriaopintoja, mutta tähän asti ne ovat mm. käsitelleet turvallisuusuunnitelman laatimista erä- ja luontotapahtumiin, sienitenttiin valmistautumista, hygieniapassikoulutusta, suunnistusta ja karttamerkkejä ja EA1 (ensiaputaito) suorittamista. 

Lähestulkoon kaikki eräreissut mitä koulun kanssa nyt vuoden aikana teemme, tuotetaan meidän opiskelijoiden kautta eli pääsemme itse hands on tekemiseen erä- ja luontotapahtumien kanssa. Kouluvuoteemme jokainen pääsee pareittain suunnittelemaan ja tuottamaan yhden yksipäiväisen erä- ja luontotapahtuman aivan oikeille asiakkaille tuolla Hämeen seudulla. Sen lisäksi pareittain suunnittelemme ja tuotamme yhden lyhyen maasto-ohjauksen (1pvä) meille muille opiskelijoille. Suurin haaste meille tulee olemaan pidemmän maastoharjoituksen suunnittelu ja tuottaminen meille muille ja nämä maastoharjoitukset ovat pituudeltaan noin 3-10pvä mittaisia ja sijoittuvat ympäri Suomen.

Oma asiakasohjaukseni sijoittuu toukokuulle Liesjärven kansallispuistoon ja erityisesti Korteniemen perinnetilalle, missä kävimmekin visiitillä aloitusvaelluksen aikana. Parini kanssa tuotetaan yhdessä Korteniemen ja Metsähallituksen kanssa kyseinen tapahtuma ja haalimme sinne asiakkaita. Nämä asiakasohjaukset ovat pitkälti maksuttomia ja avoimia kaikille. Oma lyhyt maastoharjoitus sijoittuu myöskin loppukevääseen ja toteutetaan Kivijärven luonnonsuojelualueella ja teemaksi meille on annettu luonnonsuojelu ja biodiversiteetti. Näitä teemoja ajatellen tuotamme oman näköisemme tapahtuman ja vietämme meidän erä- ja luonto-opasopiskelijoiden kanssa päivän Raikon kartanon ja Kivijärven luonnonsuojelualueen alueella. Nämä ohjaukset ovat puhdasta harjoittelua tulevaa mahdollista työuraa varten; kuinka erä- ja luontotapahtumia suunnitellaan, mitä dokumentteja tarvitaan ennen, sen aikana ja sen jälkeen, mitä kohteessa tapahtuu jne. Tapahtumia paljon tuottaneena olen aivan innoissani näistä meidän erätapahtumista!

Pitkä maastoharjoitukseni on Hammastunturin erämaa-alueen 9vrk hiihtovaellus maaliskuun pakkasessa revontulien alla. Näissä pidemmissä maastoharjoituksissa meitä on useampi ja tässä tiimissä meitä on 5 opiskelijaa mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Teemoina Hammastunturille meillä on mm. Lappi, Lapin luonto ja matkailu, saamelaiskulttuuri, tunturit ja lumiturvallisuus. Tarkoitus on nukkua talviteltoissa (4 vuodenajan teltat) ja itse tekemässämme lumikammissa autiotupien lähettyvillä. Viime vuosina samaisella hiihtovaelluksella kelit ovat olleet haastavat ja lämpötilat huidelleet -30c yli ja ali eli haastetta riittää varmasti meilläkin. Hiihto tapahtuu ahkioita vetäen rinkat selässä ja mm. aiempina vuosina päivittäiset matkat ovat vaihdelleet noin 5-10km välillä. Onneksi tätä ennen meillä tulee yhteinen talvivaellusharjoitus muistaakseni tammikuussa ja helmikuussa osallistutaan koko porukan kanssa Pudasjärvellä Umpihankihiihdon MM-kisoihin! Kisamatkan pituus on arviolta 40km ja todellakin nimensä mukaisesti hiihto tapahtuu umpihangessa. Palaan Hammastunturin suunnitelmiin lähempänä tapahtumaa ja sitten tapahtuman jälkeen miten meillä oikein meni.

Nyt syksyn aikana meillä on ollut muutamia lyhyitä maastoharjoituksia ja yksi pidempi. Ensimmäinen oli tutustuminen Torronsuon kansallispuistoon, joka sijaitsee Hämeessä tuolla Eerikkilän lähellä eli Tammelan kunnassa. Tammelaa kutsutaankin kahden kansallispuiston kodiksi, sillä se sijaitsee Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen välissä. Torronsuolla teemana oli suot ja suotyypit ja luonnontuntemus kaikenkaikkiaan. Meidän eräopasopiskelijat olivat tutkineet näitä teemoja ja noin 10km vaelluksen aikana kertoivat meille oppimaansa. Mieleenpainuvimmat asiat Torronsuolla itselleni oli, että sen syntyhistoria ulottuu noin 8500 vuoden taakse ja Torronsuon syvin kohta on noin 12m eli kyseessä on Suomen syvin suo. Vaelluksen aikana pääsimme kävelemään myös ns. susipolkua (susien kulkemaa) pitkin ja löysimmekin suden ulostetta (tunnistaa siitä, että siinä on paljon karvoja, johtuen niiden ravinnosta). Matkallamme pääsimme myös upottamaan jalkamme rahkasammaleen, joka tuntui jalkojen alla kuin pesusieneltä. Rahkasammaleella on antiseptinen vaikutus eli jos kärsit vaikka jalkasienestä niin ei muuta kuin suolle jalkoja dippailemaan.

Toinen reissumme sijoittui Saaren kansanpuistoon, eli ei kansallispuistoon vaan kansanpuistoon, joka ehkä tutummalta nimeltään on virkistysalue. Kyseinen kansanpuisto on myöskin tuolla Eerikkilän lähellä ja sijoittuu Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin. Teemana tällä reissulla meillä oli luonnontuntemuksen lisäksi vesistöt ja alueen historia. Saaren kansanpuistossa on hieno näköalatorni Kaukolanharjulla, joka oli nyt kiinni, mutta pääsimme katsastamaan sen erityisluvalla ja ai, että niitä maisemia sieltä huipulta! Jos joku tunnistaa maalari Albert Edelfeltin niin hänen yksi tunnetuimmista teoksista ”Kaukolanharju auringonalaskun aikaan” on samaisessa maisemassa maalattu. 

Viimeisimpinä ollaan tutustuttu Melkuttimiin ja Komion luonnonsuojelualueelle. Melkuttimilla on yhdet Suomen kirkkaimmista vesistä ja nämä järvet ovatkin suosittu laitesukelluskohde. Teemana Melkuttimilla oli taas samainen luonnontuntemus, mutta sen lisäksi harjut, maaperä ja luonnon monikäyttö. Vaeltaessa ja luonnossa liikkuessa törmää usein laittomiin nuotioihin, joilla tarkoitetaan siis omatekoisia nuotioita, jotka eivät sijaitse virallisilla tulenteko-/nuotiopaikoilla. Ennen retkeilyä olisi syytä tutkia tulevan kohteen ohjeistusta ja sääntöjä mm. missä saa telttailla ja missä saa tehdä tulia vai saako tehdä ollenkaan. Luontoon.fi on hyvä sivusto tutkia luontokohteiden speksejä ja sieltä usein löytyy kaikki tarvittava tieto ennen reissua. Tulenteko on yleisesti rajoitettu muutamista syistä, kuten metsäpalovaaran ja luonnon tuhoamisen takia. Mitä tuli Melkuttimilla laittomiin nuotioihin, joita siellä oli paljon, teimme nuotioiden ennallistamista eli purimme ja tuhosimme nämä nuotiopaikat, jotka toivonmukaan pysyvät jatkossakin pois maastosta.

Luonnosta ei saisi myöskään repiä tai katkoa oksia/puita/juuria nuotioita tai muutakaan aktiviteettia varten. Poikkeuksena voi olla se jos olet yksityismailla ja sinulla on metsänomistajan lupa tehdä näin. Risukeittimissä poltetaan jo maahan pudonneita risuja/oksia ja käpyjä. Nyt myös kun tietyt luonnontuotteet ovat ruokailijoiden keskuudessa suosittuja niin hyvä muistaa, että esim. pakurikääpää ei saa kerätä puista ilman maan-/metsänomistajan lupaa. Melkuttimillakin pakuria näkyi paljonkin puissa, mutta sitä ei saa sieltä kerätä. Sama homma esim. kuusenkerkän kanssa, joka on erittäin suosittua tällä hetkellä.

Komion luonnonsuojelualueella tutustuimme geologiaan, josta ensimmäinen ajatus itselläni oli, että ahaa tutustumme kiviin, mutta sehän oli paljon muutakin kuin sitä. Syy miksi teemana oli geologia oli Komion historia, sillä siellä voi nähdä jääkauden aiheuttamia muutoksia, kuten harjuja ja suppalampia. Komiolla törmää myös usein metsän ennallistamiseen eli yleensä näin suomeksi metsien hallittuun polttamiseen. Tätä ennallistamista tehdään, jotta metsä pysyy monimuotoisempana ja luonnonmukaisempana.

Seuraavat lyhyet maastoharjoitukset jatkuvat ensi vuoden puolella, mutta niitä ennen meillä on tulossa vielä yksi pidempi maastoharjoitus syysloman jälkeen Nuuksiossa. Loppusyksy onkin pitkälti muita erätaitoja ja teoriaa ja ennen joulua vielä lajintunnistustentteinä on niveljalkaiset, nisäkkäät ja kalat. Aiemmin syksyllä oli jo sienitentti, joka omalla kohdalla onnistui täydellisesti 20/20! Hauskintahan tässä on, etten pidä sienistä saatika syö niitä ja tentti ei olisi voinut mennä paremmin.