Köysitoiminnanohjaaja

Marraskuun 15pvä sain käteeni vihreän laminoidun kortin, jossa komeili oma passikuvani. Kortissa luki isolla ”KÖYSITOIMINNANOHJAAJA ROPE WORK SUPERVISOR”. Kortin antajana toimi UIAAn jäsenyhdistys Suomen Kiipeilyliitto Ry (SKIL).

Kävin loppusyksystä kahden viikonlopun mittaisen Köysitoiminnanohjaajan kurssin SKILn järjestämänä, jota seurasi näyttökoepäivä tuolloin 15.11.2020 missä kurssilla opittuja taitoja testattiin. Kurssin ja hyväksytyn kokeen jälkeen kurssilainen pystyy toimimaan köysitoiminnanohjaajana eli käytännössä ohjata yläköysivarmisteisia ryhmiä kallioilla ja sisäseinillä ja mm. köysilaskeutumisia kallioilla. Köysitoiminnanohjaaja eroaa kiipeilyohjaajasta suurimmalta osin niin, että kiipeilyohjaaja opettaa kiipeilyä mitä köysitoiminnanohjaaja ei sitten taas tee. Yleisimmin köysitoiminnanohjaajan asiakkaina on yritysryhmiä, yksityisryhmiä ja muita ehkä ensikertalaisia kokeilijoita sen sijaan, että olisi jo jokseenkin kokeneita kiipeilijöitä. Köysitoiminnanohjaajan auktorisoinnin jälkeen voi halutessaan jossain vaiheessa jatkaa kiipeilyohjaajaksi, sieltä vaikka jääkiipeilyohjaajaksi ja viimeisimpänä kalliokiipeilykouluttajaksi. Köysitoiminnanohjaajasta ylöspäin vaaditaankin sitten jo enemmän kiipeilykokemusta ja taitoja, joten treenattavaa riittää jos sille tielle lähtee. Omat tavoitteet siintää taas siellä RCIssä (rock climbing instructor) eli kalliokiipeilykouluttajassa, mutta sinne on vielä matkaa.

Ensimmäinen kurssipäivä oli Tapanilassa Helsingin Kiipeilykeskuksen sisähallilla. Kurssille sai hakea vaikka kiipeilykokemusta ei olisi aikaisempaa ollut, joten ensimmäinen päivä keskittyi turvallisen kiipeilyn perusteisiin; mitä yläköysikiipeily on, mitä varusteita tarvitaan, mitä solmuja tarvitaan kalliolla yläköysikiipeilyyn ja miten varmistetaan yläköysikiipeilijää. Harjoitteissa myös paljon mietimme sitä miten tilanne muuttuu kun kyseessä on asiakastilanne, jossa me olemme ohjaajana esim. polttariryhmän kiipeilykokeilu. Simuloimme erilaisia tilanteita ja harjoittelimme pelastustilanteita; kuten mm. sitä miten ottaa kiipeilijän varmistus haltuun jos varmistaja ei siihen syystä tai toisesta enää kykene tai jos oma varmistuslaite menee jumiin vaikka hiuksista tai hupparin narusta. Seuraava päivä menikin kokonaan kallioilla, Käärmekalliolla, joka sijaitsee aivan Vantaan Ikean vieressä. Jatkoimme edellisen päivän tilanteiden simulointia kallio-olosuhteissa ja kävimme läpi kalliokiipeilyssä tarvittavia solmuja, varusteita, yläköysiankkureita ja turvallista työskentelyä ja liikkumista kallioilla.

Kurssin kakkososassa, pari viikkoa ensimmäisen kurssiviikonlopun jälkeen keskityimme vanhojen harjoitteiden toiston lisäksi ryhmälaskeutumispisteen rakentamiseen, laskeutujan pelastamiseen ja turvallisesti alas tuomiseen omissa valjaissa ja omassa pelastusköydessä, kiipeilijän turvallista kiinnittämistä puuhun ja varmistuksesta irrottautumiseen. Harjoitteissa usein kävimme äärimmäisiä tilanteita läpi, mutta keskustelimme myös siitä kuinka tärkeää on saada myös mahdollisesti pelastettava asiakas toimimaan itse jos se on fyysisesti mahdollista eikä heti ensimmäisenä rynnätä pelastusköyden kanssa pelastamaan jos asiakkaan laskeutumiskasi vaikkapa jää jumiin.

Näiden kurssiviikonloppujen jälkeen alkoikin omatoiminen treenausvaihe ja KTO kokeen sai buukata minimissään 2kk päähän eli itselläni se osui tuohon marraskuun puoliväliin. Treenattua tuli paljon ja viimeisenä treenipäivänä, juuri päivää ennen koetta oli todella varma olo, että osaan nämä hommat. Kokeesta ei tiedetty muuta kuin aikataulu ja se, että aamulla on teoriakoe ja iltapäivällä siirrymme kallioille tekemään loppuosan harjoitteet. Jotta en spoilaa tulevia KTOlaisia niin jääköön meidän koepäivän testit salaisuudeksi. Ainut vinkki on se, että kannattaa lukea KTO moduulien materiaali ja treenata kursseilla opittuja harjoitteita niin, että tietää mitä tekee. Oma kokeeni meni erittäin hyvin, läpi ja sain runsaasti hyvää palautetta.

Joulukuun lopulla alkoi työharjoitteluni tai työssäoppimisjakso, kuten sitä kutsutaan Eerikkilässä ja starttasin työt Adventure Partnersilla. Kyseinen firma oli itselleni jo entuudesta tuttu kun olen heidän kursseillaan käynyt asiakkaana ja vuoden 2019 Mont Blanc & Gran Paradiso reissun tein heidän kanssaan. Kun koulussa puhuttiin elokuussa tulevasta vuodesta ja työssäoppimisjaksoista oli mielessäni aika selkeänä se, että haluaisin tehdä harjoitteluni heille jos suinkin se olisi mahdollista. Ennen kuin ehdin olemaan Makeen ja Teijaan yhteydessä, törmäsin heihin Salmisaaressa kiipeilemässä ja saimme puhuttua ja sovittua harjoittelusta jo silloin. Sain mahdollisuuden tehdä heille kaikki kolme kouluni harjoittelua; tammikuussa 3vko, maalis-huhtikuussa 3vko ja touko-kesäkuussa 3vko. Harjoittelujaksot tosin kun ovat lyhyitä, lupauduin tammikuussa tekemään tuon virallisen jakson lisäksi vielä maanantait, perjantait ja viikonloput. Harjoittelun aikana tulisin ohjaamaan erinäisiä jääkiipeilykokeiluja ja vuorikiipeilykursseja ja muuta eli KTO taitoni tulisivat ahkeraan käyttöön.

Työ starttasi jäänviljelyllä, kyllä, jäänviljelijä on ammattinimike (tai ainakin Jenkeissä Ourayn jääputouksilla missä myös ns. viljellään jääputouksia käsin vesiletkujen avulla) ja pääsin asentamaan Nuuksiossa olevalle jääputouksellemme vesiletkut ja aloittamaan kallioiden jäädytysprojektin. Toki itse vesi ei riitä vaan siihen tarvitaan myös pakkanen mikä juuri sopivasti iski heti uuden vuoden jälkeen. Ensimmäinen viikko kului pitkälti Nuuksiossa jäädyttämässä ja yksittäisissä tapahtumissa; kuten ”Johdatus vuorikiipeilyyn” yksityistilaisuudessa. Alusta asti tykkäsin siitä minkälaista luottamusta ja vastuuta sain ja pääsin heti iskemään kiinni töihin. Nuuksion lisäksi pyörin ekat pari viikkoa paljon myös varastolla hoitaen ja huoltaen tulevan jääkiipeilykauden varusteita.

Tokan viikon lopulla olikin sitten vuoden ensimmäiset täysipäiväiset Vuorikiipeilyn peruskurssit, jotka toteutin Apiksen (Adventure Partners) Teijan kanssa. Olen itse asiakkaana käynyt samaisen kurssin vuonna 2019 ennen Blancin reissua (silloin jääkalliot sijaitsivat Pikkukoskella) niin nyt oli hienoa päästä ns. pöydän toiselle puolelle toteuttajan rooliin. Asiakkaat olivat fiiliksissä ja usein kyseiselle kurssille tulijoilla on jo jokin reissu tai huippu mielessään minne haluaisivat niin oli myös mukava kuunnella ihmisten tarinoita ja nähdä heidän kunnianhimonsa vuoria kohtaan. Alkoi toki omatkin sormet syhyymään milloin pääsisi taas reissuun ja kiipeilemään. Vuorikiipeilyn peruskurssi on hyvin syväluotaava kurssi missä kurssilaiset pääsevät mm. testaamaan vuorikiipeilyssä käytettyjä varusteita, jumaroimaan nousukahvalla fiksattua köyttä pitkin ylös, laskeutumaan kalliolta, harjoittelemaan ylä- ja alamäkitreeniä jäärautojen ja vaellushakkujen kanssa ja kokeilemaan jääkiipeilyä jos jääputoukset sen sinä päivänä sallivat.

Kolmannella viikolla aloitimme vuoden ensimmäiset jääkiipeilyt kokeilujen ja Jääkiipeilyn peruskurssin kautta. Jääkiipeilykokeilut kestävät pari tuntia minkä aikana asiakkaat pääsevät testaamaan miten sitä jäätä oikein kiivetään. Mukavaa näissä kokeiluissa on se, että mitään aiempaa kokemusta kiipeilystä tai jääkiipeilystä ei tarvitse olla vaan me hoidetaan ankkurit ja köydet valmiiksi ja asiakkaan pitää vaan ilmestyä paikalle ulkovaatteiden kanssa. Varusteet ja opastuksen jääkiipeilyyn he saavat meiltä. Jääkiipeilyn peruskurssi taas on koko päivän setti minkä ajatus on antaa kurssilaisille osaamistaso aloittaa omatoiminen ja turvallinen jääkiipeily ulkona kurssin jälkeen. Vähän sama kuin kalliokiipeilyssä, kurssilla opetellaan tekemään ankkureita, laskeudutaan kalliolta, treenataan jääkiipeilyn tekniikkaa ja tutustutaan varusteisiin ja välineisiin.

Osassa kokeiluja olin vielä yhdessä Teijan kanssa, mutta kohti neljättä harjoitteluviikkoa pääsin vetämään jääkiipeilykokeiluja jo omatoimisesti. Ohjaaminen on niin mun juttu! Nautin siitä kun saan opastaa ja nähdä sen jälkeen asiakkaiden onnistumisia ja innostumisia. Näissä hommissa päivät ovat usein pitkiä, varsinkin jos ja kun ennen kurssia tai kokeiluja pitää mennä ajoissa paikalle rakentamaan ylököysiankkureita tai laskeutumispisteitä ja valmistelemaan varusteet asiakkaille. Myös jälkihoidossa menee aikaa kun ne aamulla rakennetut ankkurit ja muut pitää tietenkin pakkasen ja lumisateen tieltä korjata pois ja viedä köydet esim kuivumaan seuraavaa kurssia varten. Lähes joka päivä sain Nuuksiossa työpäivän aikana askeltavoitteeni 10000 askelta helposti täyteen + kerrostavoitteeni 10kerrosta yleensä nelinkertaistui kun niitä lumirinteitä tamppasi ylös alas ylävuoristokengät ja jääraudat jalassa.

Viides viikko oli tammikuun harjoittelujaksoni viimeisin, jolloin ensin perjantaina vedin yhdelle ryhmälle omatoimisesti jääkiipeilykokeilun ja lauantaina tein kouluuni näyttökokeen (Luonnossa liikkumisen opastaminen) Vuorikiipeilyn peruskurssilla. Kurssin jälkeen päivä jatkui klo 18 Talviretkeilyn perusteet kurssin apuoppaana aina sunnuntaialkuillalle saakka. Veimme asiakkaat Nuuksiossa Urjan telttailualueelle ja harjoittelimme tyypillisimpiä talviretkeilytaitoja; bensakeittimen käyttöä, suunnistusta kompassin ja kartan avulla, telttailua lumisessa maastossa ja puhuimme paljon vuorikiipeilystä ja olosuhteista vuorilla. Kurssin ajatus oli tarjota Vuorikiipeilyn peruskurssin ns. jatkokurssina vuoriolosuhteissa toimimista talviretkeilyn kautta. Viikonloppu oli aivan mahtava ja intensiivinen. Talviretkeilyn perusteet kurssi päättyi vielä viimeiseen kallioltalaskeutumiseen.

Seuraava harjoittelujaksoni alkaakin 19.3 ja kestää aina 12.4 saakka. Seuraavalla jaksolla jatkan ainakin aikaisempia harjoitteita kun talvi näyttää edelleen hyvältä, samoin kuin jäätilanne. Viimeinen harjoittelujakso onkin vasta loppukeväästä, jolloin starttaa kalliokiipeily ja pääsen toivon mukaan niihin hommiin ohjailemaan asiakkaita.