Polkujuoksu

Palaudun juuri kotona lauantaisesta Nuts Ylläs Pallas juoksutapahtumasta, missä tarkoituksena oli juosta 37km Ylläksen maastossa, mutta juoksijan polven kipeytyessä, jouduin keskeyttämään oman juoksuni 21km kohdalle. Juoksu itselleni on ollut vähän samanalainen haamu, kuin mitä hiihto oli. Lapsena juoksin ja olin hyvä mm. 100m sprintissä, mutta juoksu sinällään ei koskaan ole ollut se oma laji. Olen ollut tasaisen hyvä vähän kaikessa urheilussa ja vasta kiipeilyn tullessa kuvioihin, löysin sen oman lajin mitä rakastan tehdä ja missä haluan kehittyä. Kiipeilyn kautta tai lisäksi, miten sen ottaa, on tullut muuta oheistreeniä. Milloin kävin hetken crossfitissa, milloin tein salitreeniä ja milloin kävin juoksemassa. Muistaakseni vuonna 2018 ilmoittauduin Helsingin johonkin puolimaratoniin ja aloin treenaamaan, mutta vedin töissä painavan lasioven varpaan päältä ja varvas oli muutamia kuukausia turvonnut niin ne juoksut meni sitten siinä (kävin röntgenissä ja diagnoosi oli rustovaurio). Olen aina ajatellut kiipeilyä, vaellusta tai vuorikiipeilyä ajatellen, että vitsi kun saisi juoksukärpäsen pureman niin siinähän sitä olisi ihan mahtava oheistreeni.

Vuosi sitten syksyllä aloitin juoksun uudelleen ja ostin paremmat katulenkkarit, kuin mitä vanhat oli. Sain kommenttia vanhoista, että ne pitää heivata roskiin kun olivat jo täynnä reikiä ja pohjat aivan kuluneet. Päädyin ostamaan Sauconyn lenkkarit ja aloin niillä jolkotella porojen tapaan asfaltilla. Huomasin heti alkuun, että juoksuhan oli ihan mukavaa. Iso merkitys sillä, että juoksu kulki oli se, ettei tarvinnut juosta yksin + vaudin ei tarvinnut olla kauhean kova, jolloin jaksoin pidempään kuin aiemmin. Normaalisti olen juossut yksin, enkä ole niin hirveästi miettinyt tahtia, hengitystä tai muutakaan niin vauhti on ollut liian kova, penikat ovat kipeytyneet huonoista kengistä (tai vääristä väärään maastoon) jne jne. Nyt kun juoksi toisen kanssa, joka piti tahtia yllä, rauhallisempaa, niin sehän sujui hyvin eikä mitään ongelmaa esim. penikoissa ollut. Juoksentelin pitkin talveakin, hankin lenkkareihin XXL:stä sellaiset silikoniset ”pohjat” missä on nastoja ja niillähän juoksi suht kepeästi vaikka jäälläkin.

Keväällä päätin panostaa ja ostin ensimmäiset polkujuoksulenkkarit, jotta päästään myös poluille juoksemaan. Halusin nähdä olisiko se vielä kivempaa, kun saa siinä yhdistää eräilyn, luonnon, metsän, järvet ja mielenkiintoisen ja erilaisen juoksumaaston. Ostin La Sportivan Jackal juoksulenkkarit Varuste.netistä ja ne istui heti ensimmäisestä lenkistä asti jalkaan aivan täydellisesti. Ensimmäinen lenkki taisi olla Meikon luonnonsuojelualueella noin 12km lenkki maastossa. Reitti oli aivan ihana, kulki pitkin kapeita polkuja, kallioiden yli, järven rannalla ja olin myyty. Muistan, että paikoitellen oli vielä lunta ja jäätä reitillä, mutta juoksu kulki hyvin. Seuraava maastolenkki oli Nuuksiossa noin 15km lenkki. Kuten sanoin aiemmin, en ole hirveästi juossut niin myöskään matkat eivät ole olleet mitään päätä huimaavia. Olen ehkä juossut elämäni aikana max. 10km lenkkejä ja nyt yhtäkkiä tuo Nuuksion 15km lenkki ei tuntunut miltään (tai siis muulta, kuin hyvältä).

Joka viikko pyrimme tekemään yhden pidemmän maastolenkin ja sopivia lenkkivaihtoehtoja GPX-karttatietoineen löytyi hyvin netistä. Varsinkin Nuuksion osalta http://www.nuuksionpolut.com oli se paikka mistä löysimme hyvät valmiit polkujuoksureitit. Mitä tarkoitan valmiilla reiteillä? Ennen polkujuoksun aloittamista ihmettelin kun ystäväni juoksi polkuja, että miten hän osaa suunnistaa kokoajan juostessa ja miten reitittää omaa juoksuaan jne (toki jokainen tekee varmaan omalla tavallaan), mutta itseäni helpotti nuo valmiit reitit. Ovat siis reititettyjä polkuja ja sen reitin voi ladata esim. omaan Garmin Fenix 6s Sapphire kellooni ja kello ns. navigoi mun juostessa ”50m ->, 1,2km suoraan, <-…”. Se ei puhu ohjeita, miten autonavigaattori puhuu, mutta esim. käännöksen tullessa se piippaa ja kellossa näkyy metrit ja mihin reitti kääntyy. Äärimmäisen helppo vaan juosta ja antaa kellon ohjata suunta. Nuuksiossakin polkuja on mielin määrin, osa ”polku polkuja” ja osa peurapolkuja, mitä ei näy edes maastokartta -applikaatioissa.

Nuuksion polut olivat hyvä treenimaasto jopa tuota Yllästä ajatellen, vaikka korkeudet eivät olleet yhtä hurjia, mutta korkeutta silti tuli. Esim. Nuuksion Romvuori-Soidinsuo 15km lenkki sisälsi nousumetrejä kellon mukaan noin 296m. Nouxtreme 11km reitti 325m ja Nuuksion Suolikas-Lummukas lenkki Solvallasta (23km) noin 605m. Ensimmäisen puolimaratonini EVER juoksin poluilla Nuuksiossa kesäkuussa ja juoksin vielä jopa tuon 23km eli 2km yli puolimaratonmatkan. Juoksuaikani oli 4:07:20 ja tämä oli siis ihan ”perus” sunnuntaitreenilenkki. On ollut hauska huomata, että yleensä ekat kilometrit on tuskaa ja ehkä noin 4km jälkeen alkaa juoksujalka kulkemaan, sama oli nyt. Yllättävää oli se, että juoksujalka kulki kokoajan sen jälkeen ja noin 14km jälkeen tuntui, että energiaa oli vaikka muille jakaa. Olisin voinut kevyesti vielä jatkaa tuon 23km jälkeen, mutta ikäväkseni parkkipaikka tuli jo vastaan.

Viikko ennen Nuts Ylläs Pallas 37km juoksua olimme Lapissa tekemässä etätyöviikkoa ja kävimme juoksemassa noin 10km Ylläksellä (munahisseiltä rakkarinnettä huipulle, sieltä Varkaankurun kodalle, takaisin ylös Ylläksen huipulle ja sieltä takakautta maastopyöräilypolkua pitkin alas). Juoksijan polvi alkoi iskeä vastaan tuolloin, mutta kipu oli hallittavissa ja pystyin juoksemaan alas asti. Rauhoitin polvea seuraavan viikon, hieroin lihashuoltovasaralla ja se tuntui pitkälti jo seuraavana päivänä ihan normaalilta. Ps. sain lihashuoltovasaran lahjaksi Mastermarkilta (Kica merkkinen) työni puolesta keväällä. Paras lahja ikinä, se on niin ihana ja sillä saa kätevästi itse hierottua kehoa. Hyvä toki tutkiskella ennakkoon, ettei hiero vääriä paikkoja, kuten luita.

Oltiin kisapaikalla Jounin kaupalla la 9.7 klo 11 aikaan ja klo 12:00 oli lähtö. Kannoin selässäni Salomonin juoksuliiviä, mihin olin pakannut Nuts Ylläs Pallas kisaohjeiden mukaan mm. EA-laukun, jossa on avaruuslakana, rakkolaastareita, 250kcal hätävaraenergiaruuat, juoksusauvat, ohut kuoritakki, minimissään 1,5l vettä ja juoksun ajalle energiaa (eli jotain syötävää). Olimme miettineet ennakkoon energiantarpeen ja liivi oli täynnä mm. Noshtin vauhtikarkkeja ja High5 energiageelejä. Noi vauhtikarkit (ovat siis marmeladeja ja niissä on korkea energiapitoisuus) ovat herkullisia ja menevät aivan karkista! Oma lempparini on salmiakki mihin on lisätty chiliä. Vesien joukkoon olimme lisänneet Noshtin urheilujuomajauheita, jotka auttavat nesteyttämään kehoa tehokkaasti.

Lähdössä fiilis oli hyvä ja lähdettiin rauhakseltaan Juuson kanssa liikenteeseen. Eka kilsa oli pitkälti kävelyä karjalauman keskellä (juoksijoita 37km matkalla oli satoja), mutta jossain vaiheessa alkoi tulla väliä ihmisiin ja päästiin juoksemaan. Polvi alkoi ikäväkseni tuntua jo alle 10km matkalla, mutta vasta vähän, joten jatkoin matkaa. 16km kohdalla oli huoltopiste (Ylläksen juurella munahissien vieressä) missä tankkasimme ruokaa (sipsejä, suklaata, banaania) ja juomaa ja lähdimme kohti Ylläksen huippua. Polvi tuntui siinä kohtaa jo tosi pahalta, mutta päätin nousta edes siihen huipulle ja katsoa siten tilannetta. Polvi rauhoittui, kun päästiin huipulle ja jatkoimme kohti Varkaankurua. Pääsin kilsan, mutta tuo polku Varkaankurun kodalle on suht jyrkkää alamäkeä niin jossain vaiheessa tuli stoppi vastaan ja tuntui, että polvi lyö täysin kiinni enkä oikeasti pysty askeltamaan alaspäin. Päätin keskeyttää ja nousin takaisin Ylläksen huipulle mistä otin munahissin huoltopisteelle alas ja siihen päättyi kisani 21km kohdalla. Sain huoltpisteeltä autokyydin takaisin Jounin kaupalle missä odottelin Juusoa maaliin. Hän juoksi tuon 37km aikaan 6:45.

Harmitus oli suuri, mutta oli oikea päätös keskeyttää ennen kuin polvi olisi mennyt liian pahaksi. Sain polveen seuraavana päivänä Voltaren Rapid kuurin ja nyt se on takaisin iskussa. Juoksijan polvi on siis rasitusvamma, joka lähtee reidestä polveen IT-jännettä pitkin, jolloin se jänne rasittuu tai tulehtuu. Kipu tuntuu yleensä siinä koko jänteessä ja/tai polven ulkosyrjässä siten, kuin siellä olisi keppi poikittain ja vähän vielä katkenneena. Vamma on juoksijoilla muistaakseni toiseksi yleisin ja se lievittyy levolla, hieronnalla, venyttelyllä ja reisi+pakaralihasten vahvistamisella. Se tulee yleensä nimenomaan alamäkijuoksusta ja töpöttävästä juoksuaskeleesta alamäessä ja voi johtua kovasta juoksutreenistä, huonoista kengistä, väärästä askelluksesta tai vaikka niistä kaikista. Vaikea sanoa yksittäistä syytä omalla kohdallanikaan. Seuraavissa juoksulenkeissä pitää keskittyä askellukseen (mm. mäissä lyhyempää askellusta) + venytellä tuota IT-jännettä ja treenata pakara- ja reisilihaksia mm. lantion nostoilla ja kyykyillä, jotta ne lihasryhmät vahvistuvat ja ennaltaehkäisevät jatkossa tuota juoksijan polvea.