Aloittaessani kiipeilyn joskus vuonna 2016 paikkeilla, en ajatellut, että voisin koskaan työskennellä harrastukseni parissa. Viimeisimpänä ennen kiipeilyn parissa työskentelyä jopa mietin, että pilaako se sitten oman harrastuksen, jos sitä alkaa tekemään työkseen, mutta tätä ei ole onneksi tapahtunut. Se miten päädyin työskentelemään kiipeilyn parissa on hauska ja monimuotoinen tie, sattumaa, tuuria ja tahtoa.
Omalla kohdallani kiipeilytöihin päätyminen meni about näin: Vuodelle 2016 oli suunnitteilla pitkästä aikaa silloin suht uuden työnantajan kautta täysi 4 viikon kesäloma ja googlailin Google Mapsin kautta eri kohteita maailmalla mihin haluaisin matkustaa. Pohdin ensin lähteväni Väli-Amerikkaan, mutta sitten mieleeni muistui Madventuresin matka Nepalin Himalajalle ja scrollasin kartalla Nepalin päälle. Päätin, että haluan nähdä Everestin ja sitten alkoi googlaaminen miten sinne voi päästä ja vastaus oli vaellus. Koskaan aiempaa vaeltamatta, pari kk myöhemmin olin siellä Everest Base Campissä ja mietin, että haluaisin sittenkin ehkä kiivetä myös joskus vuoria. Lisäksi samaan aikaan puhuin nepalilaisen oppaani kanssa siitä, olisiko mulla joskus mahdollisuus vetää vaellusryhmiä Nepalissa, koska hän olisi halunnut tehdä yhteistyötä mun + suomalaisten ryhmien kanssa. Tähän keskusteluun totesin, että no eihän mulla ole mitään mahdollisuuksia siihen, koska a) asun Suomessa ja b) ei mulla ole sellaseen mitään kokemusta tai koulutusta. 2017 toki kävin uudelleen Nepalissa ja edelleen haaveilin miten siistiä olisi joskus siellä vetää vaellusryhmiä, mutta se ajatus jäi vaan yhtä isoksi unelmaksi, kuin vaikkapa lottovoitto ”olis kiva, mut ei tuu tapahtuu”.
2016 aloitin myös kiipeilyn ensin sisäseinillä ja sitten myöhemmin ulkona. 2019 bongasin Salmisaaren Kiipeilyareenalla lippulappusen jääkiipeilykokeilusta Pirunkalliolla ja buukkasin itseni sinne. Tutustuin Adventure Partnersin Teijaan siellä ja koko firmaan ylipäätään. Kokeilun jälkeen tsekkasin heidän kotisivuilta mitä muuta he tarjoaa ja tadaa siellähän oli maininta Alppikiipeilyviikosta Mont Blancille, mihin sitten buukkasin itseni mukaan. Kesällä 2019 olin siellä mukana ja Blanc jäi kesken, joten päätin, että 2020 lähden uudelleen. Jokainen tietää mitä keväällä 2020 tapahtui, joten se unelma meni vaihtopenkille hetkeksi. Koronan tulo ja lomautus päivätyöstäni sai mut ajattelemaan, et hetkinen mitäs kaikkee sitä haluaisin tehdä elämälläni ja päätin hakea Eerikkilän eräopaskouluun ja pääsinkin sisään. 2020 syksyllä alkoi se ja meille heti infottiin, että pitäis harkkapaikkoja alkaa etsimään.
Olin siinä vaiheessa kiivennyt jo muutaman vuoden ja aika-ajoin nähnyt Teijaa ja Makea Apikselta kiipeilyhalleilla. Päätin kysyä heiltä harkkapaikkaa ja törmäsinkin heihin Salmisaaressa. Avasin suuni ja sain Teijalta myöntävän vastauksen ja pääsin aloittamaan ekan harkkajakson Apiksella joulukuussa 2020 jääkiipeilyn ihmeellisessä maailmassa. Nohevana halusin oppia kaiken ja hyvin ja kävin sitä ennen itseasiassa Suomen kiipeilyliiton köysitoiminnanohjaajan koulutuksen, jotta saan tehdä kursseilla muutakin, kun katsoa, auttaa ja oppia. Yhteensä 9 viikon harjoittelujaksojen jälkeen alkoi tulla Apikselta työkeikkoja ihan palkkatyönä ja tartuin niihin ilolla kiinni. Nyt 4 vuotta takana ja töitä Apiksella on päivätyön lisäksi paljon, varsinkin talvikautena Nuuksiossa, missä Apisurani alkoikin.
Kerran loppuvuodesta 2021 Nuuksiossa jääkiipeilyryhmää ohjatessani Aventuran Kari hiihteli ohi ja tuli moikkaamaan. Oli jäänyt katselemaan miten ohjaan ryhmää ja ei kauaakaan sen jälkeen, tavattiin Aventuralla ja sain työtarjouksen lähteä ohjaamaan Nepaliin Annapurna Circuit vaellusta. Tartuin todellakin siihen kiinni, koska hei olihan tätäkin unelmoitu jo vuodesta 2016 asti?? Siellä sitä sit oltiin syksyllä 2022 Nepalissa 15 henkisen ryhmän kanssa. Nyt Aventuran vuorivaellusohjauksia on takana jo 4 ja viides aivan kulman takana.
2021 myös tapasin Rokmindin valmentajan päivätyöni kautta ja juteltiin harrastuksista ja elämän intohimoista. Puhuessani kiipeilystä hän alkoi kertomaan uudesta leirikonseptista vähävaraisille nuorille nimeltään Dreamspark ja kysyi haluaisinko lähteä ohjaamaan nuorille bouldeorintia Kisakallioon muutamaksi päiväksi. Lähdin siihenkin mukaan ja näitä leirejä taitaa olla takana myös jo 4 ja nyt myös ollaan vikat vuodet ohjattu kyseisen Jukan ja sit Juuson kanssa Unelmien portaat unelmointirastia.
2023 aloitin keväällä Suomen kiipeilyliiton kiipeilyohjaajan kurssiputken ja aikatauluhärdellien takia se on vielä kesken, mutta molemmat moduulit ovat jo takana ja enää puuttuu koe, jotta saan UKK (urheilukiipeilykouluttajan eli SCI sport climbing instructor) paperit kouraan. Se tulee taas mahdollistamaan vielä erilaisempia ja monimutkaisempia kursseja, joita saan ohjata. Kursseilla tutustunut myös mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin ja heidän tarinoihin.
Huomaatteko mitä kaikkea tapahtui tässä vuosien saatossa? Tapasin ihmisiä, olin innokas ja tartuin haasteisiin ja tarjouksiin kiinni. Lähes jokainen tapaaminen toisensa perään poiki jotain muuta lisää. Jos ei töitä, sitten kokemusta, jos ei sitä niin kontakteja. Verkostoituminen tälläkin alalla on äärimmäisen tärkeää ja sitä kannattaa tehdä ja ihmisiin kannattaa tutustua. Koskaan et tiedä kuka sut muistaa ja haluaa auttaa missäkin jutussa. Nyt elokuussa oltiin Adventure Partnersina mukana Nouxfest festivaaleilla Nuuksiossa ja siellä pääsin sitten taas kiitos vuorikiipeilyn peruskurssiohjaukseni kautta lavahaastatteluun ihanalle Susannalle. Susannaan tutustuin, kun hän oli meillä taas asiakkaana ehkä pari vuotta sitten, mutta hän muisti mut ja on seurannut meininkiä somen kautta. Haastattelu oli kiva ja toivottavasti inspiroin jotakuta lähtemään vuorille. Susannan kanssa heitettiin läpällä (tai ei läpällä jos joku tarttuu siihen kiinni), että voitais lähteä Everestille kiipee yhdessä jos saadaan hyvät sponsorit alle. Kuka tietää vaikka joskus lähdettäisiinkin, mutta jos niistä ei koskaan puhu tai sano ääneen tai unelmoi niin voiko niitä koskaan tapahtuakaan?
Unelmia kannattaa olla, niistä ehdottomasti kannattaa puhua ääneen kaikille muille, sillä muut myös haluaa todennäköisesti auttaa sua, jos oot hyvä tyyppi. Jos et oo niin sit ehkä hyvä työstää sitä ensin 😀
Toimistosta erämaahan 